torstai 3. syyskuuta 2015

Se on taas täällä.

Edellisestä postauksesta on kulunut viitisen kuukautta ja paljon on taas ehtinyt tapahtua. Hyviä ja huonoja asioita.

Kaiken kaikkiaan meillä menee hyvin :) Kesä on mennyt nopeasti. Ollaan remppailtu ja vähän reissattu. Tosin vain oman kunnan rajojen ulkopuolelle. Heinäkuussa vietettiin ensimmäistä hääpäivää Haikossa ja muisteltiin yhteisiä, kuluneita vuosia, joita kasassa jo kuusi, ihanaa sellaista <3 

Mieheni voi olosuhteisiin nähden edelleen hyvin. Toukokuussa jo käveli kotona rollaattorin kanssa ja pian jo kesäkuussa mentiin ajoittain ilman mitään kävelytukea! Kaikki näytti hyvältä, mutta Heinäkuussa otettiin valitettavasti takapakkia, kun mieheni mursi lonkkaluunsa. Ilman mitään varsinaista syytä ja joutui sairaalaan. Syyksi paljastui lonkkaluussa oleva etäpesäke. Eli - toisin sanoen, syöpä on taas täällä. 

Vuosi siinä meni. Melkein vuosi ilman hoitoja. Ja tässä ollaan. Kaikesta huolesta jälleen sydän syrjällään, mutta ihan positiivisin mielin. Ainakin toistaiseksi. Maanantaina on aika syöpälääkärille, jolloin saadaan uusin tuomio ja tietoa jatkosta. Ainakin sädehoitoja on tulossa lonkan alueelle. Toivotaan, että se riittää. Että syöpä ei ole levinnyt muualle. 
Onneksi lonkan leikkaus meni hyvin ja arvet ovat oikein mallikkaasti parantuneet. Kolmen viikon sairaala -ja kuntoutusjakson jälkeen Muru pääsi takaisin kotiin ja voi oikein hyvin, kuin ei sairas olisikaan. Vain pyörätuoli on palannut kuvioihin, kun jalalle ei saa kahdeksaan viikkoon varata. Vielä syyskuu pitäisi tämän kanssa sinnitellä. 

Ja olihan se pettymys, kun kävely jo sujui ja nyt joutuikin takaisin tuoliin. Jos syöpä on muuten hallinnassa, ei mitään varsinaista hätää ole. Pelottaa taas kuitenkin. Olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa. Me ollaan vaan suoritettu - käyty tarvittavissa tutkimuksissa, ja jatkettu taas. ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Koska on pakko. 

Ollaan keskitytty tulevaan, suunniteltu häämatkaa ja puhuttu taas kerran asiat läpi. Ettei Rakkaani ole menossa vielä mihinkään. Periksi ei anneta. Vieläkään. Vaikka pelottaa ihan saatanasti, en anna sen hallita meidän elämää uudelleen.

Mä en palaa kouluun, vaikka niin suunnittelin. Mä ehdin opiskella koska vain, mutta mun mies elää tässä ja nyt. Ensi viikosta, kuukaudesta tai vuodesta en tiedä. Paikka mulla vielä yliopistolla on, mutta tauko jatkuu, poissaolevana opiskelijana.

Meidän hääkuvista tuli ihania, enkä unohda ensimmäistä hääpäiväämme ikinä <3 vuosi sitten pelkäsin, ettei sellaista edes tule. Tuli sittenkin. Kaikki on siis mahdollista, hyvässä ja pahassa.

Hääkuvia en valitettavasti vielä voi julkaista, koska tekijänoikeudet. Kaiken lisäksi ovat vasta koevedoksia, niin julkaisen niitä virallisia kuvia joskus myöhemmin.


Alla kuvia kuluneelta kesältä













Nelli mummolassa <3






















Kukkivat omenapuut on kyllä niin kauniita <3










juhannuksena :)


















Äidiltä häälahjaksi saadut samppanjalasit <3







Äidin kanssa ravintolassa...









Tulipas niitä kuvia paljon! No ollaanhan me ehditykin kaikenlaista puuhata, mitä nyt kesään kuuluu. Sukuloimista myöden. Kohokohta oli tietenkin ensimmäinen hääpäivä, kuvaus ja lumoava Haikko, joka jätti meihin lähtemättömän vaikutuksen. Syksyllä suunnataaan sinne uudestaan. miniloman viettoon ;)

Voisin tehdä hääkuvauksesta ja ensimmäisestä hääpäivästä erikseen postauksen, kunhan jaksan ja joudan :) joten, enpäs näytäkään teille kuin muutaman sneak peakin.. ;)







Meidän kesä oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja aurinkoinen, kaunis suomalainen kesä, huolimatta siitä, miten se päättyi <3

Kyyneleet kiertää, kun kirjoitan tätä, mutta itkeä en aio. En voi. Siihen tilaan, jossa vuosi sitten olin, en aio palata. Vaan vetää rinnan rottingille ja Elää.




   Hyvää alkavaa syksyä, pitäkää kesä mielessä, vaikka viileät tuulet jo puhaltelee <3