Enää ei paljon puutu -miehelle puku, sormukset kiillotukseen ja kaiverrettavaksi, morsiuskimppu ja kukkaviehe (onneksi ravintola hoitaa juhlakabinetin koristelun kukkineen sekä paikka -ja menukortit sekä tietenkin ruoat ja juomat ), mulle kengät ja kukkaistytölle puku. Myös hääauton koristeet puuttuvat.Tällä viikolla sain hankittua itselleni korut ja alusvaatteet hääpuvun kanssa käytettäviksi. Ja hääpuku tietenkin on tilattu, (uskaltauduin tilaamaan netistä, vaikka vähän epäilyttikin), nyt vaan jännitetään sitä, että mahtaako saapua ennen häitä... sormus onneksi saapui maanantaina, ja on kyllä aivan ihana ja "mun näköinen" <3Kuvat eivät kyllä tee sormukselle oikeutta, kun kiireessä niitä ohimennen napsin, mutta kyllä niistä käsityksen saa :)
 |
| Onhan tuo kihlasormus jo käytössä vähän kellastunut, mutta kultasepän mukaan se on valkokullalle ominainen piirre. Sormuksiin siis saadaan "uusi pinta" ja siten alkuperäinen väri, jotta ei niin erotu joukosta :) |
 |
| Mun "kolmikko" |
Kaaso eli ihana siskoni on onneksi lupautunut järjestämään hääpäivän ohjelman, joten siitäkään ei tarvitse sen kummemmin stressata, tosin yhdessä ohjelma suunniteltiin, mutta sisko hoitaa toteutuksen ;)
Tähän liittyen sain alkuviikosta puhelun äidiltäni, joka ilmoitti, että ensi viikon perjantaina lähdetään sitten saunomaan eli Morsiussauna on luvassa! enempää mulle ei kyllä kerrotukaan, mutta oli kyllä ihana yllätys, vaikka en varsinaisia polttareita halunnutkaan <3 Meitä siis kokoontuu paikalle ihan vain lähimmät "suvun naiset" ja mun molemmat siskot. Ovat kuulemma suunnitelleet mun päänmenoksi kaikenlaista, saas nähdä, mitä tuleman pitää :D
Ajattelin, että laitan vielä häiden jälkeen sitten tänne häistä ihan oman postauksensa kuvineen, sillä tällä hetkellä joka päivä on jotakin touhuttavaa kaiken arkihommien lisäksi, joten en harmikseni ehdi päivittelemään niin usein kuin haluaisin...
Mitä meille muuten sitten kuuluu?
Ihan hyvää. Mun päivät kuluu nykyisin niin, että aamulla kotityöt ja koiranhoito, sitten laittautuminen, hääjärjestelyiden tekeminen ja sitten onkin kello jo viisi illalla, jolloin lähden miehen luokse. Sieltä palaan vasta yhdentoista aikaan. Meikäläinen alkaa jo pikkuhiljaa "kuulua kalustoon" kun paljon aikaa siellä vietän :)
Nykyään kuntouskeskukseen on mukava mennä, kun vastassa on hymyilevää henkilökuntaa ja mut on otettu ihan kivasti vastaan alkukankeuden jälkeen :)
Iltaisin olenkin saanut itse auttaa miestä iltatoimissa ja sänkyyn menemisessä (tai lähinnä katson, että kaikki sujuu, ja nostelen ja hieron jalkoja yms.) <3
Mies sai toisen kerran sytostaatteja keskiviikkona ja kaikki meni onneksi hyvin ja olo on ainakin toistaiseksi hyvä, pientä lämpöilyä ja väsymystä lukuunottamatta. Miehen piti alunperin ottaa lisää sytostaatteja jo ensi viikolla kapselina, mutta sai sen siirretyä häiden vuoksi, tosin heti häitä seuraavana maanantaina palataan taas juhlahumusta todellisuuteen, kun miehen kolmatta sytostaattitiputusta aikaistettiin.
Miehen sairastumisesta alkaa olla jo kaksi kuukautta. Aika on mennyt todella nopeasti, vaikka puoliakaan kaikista tapahtumista en muista. Nyt vasta alkaa järkytys olla laantumaan päin ja elämä on pikkuhiljaa jo alkanut näyttää valoisammalta ja selkeämmältä. Tällä hetkellä kaikki tuntuu hyvältä, vaikkei ruusuiseen tulevaisuuteen voi luottaakaan.
Ainakin me ollaan opittu elämään hetkessä ja päivä kerrallaan, osaan nauttia jokaisesta päivästä, kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja mies voi hyvin ja on yhä edelleen rinnallani. Elämää osaa arvostaa ihan toisella tavalla, eikä jokaisesta risauksesta jaksa valittaa tai edes välittää.
Elämä on liian lyhyt riitelemiseen ja valittamiseen. On paljon helpompi olla onnellinen, jos osaa nauttia hetkestä, siitä hetkestä, kun kaikki palaset on kohdallaan.
Mulla on juuri nyt sellainen tunne <3
Ajattelin, että laitan vielä häiden jälkeen sitten tänne häistä ihan oman postauksensa kuvineen, sillä tällä hetkellä joka päivä on jotakin touhuttavaa kaiken arkihommien lisäksi, joten en harmikseni ehdi päivittelemään niin usein kuin haluaisin...
Mitä meille muuten sitten kuuluu?
Ihan hyvää. Mun päivät kuluu nykyisin niin, että aamulla kotityöt ja koiranhoito, sitten laittautuminen, hääjärjestelyiden tekeminen ja sitten onkin kello jo viisi illalla, jolloin lähden miehen luokse. Sieltä palaan vasta yhdentoista aikaan. Meikäläinen alkaa jo pikkuhiljaa "kuulua kalustoon" kun paljon aikaa siellä vietän :)
Nykyään kuntouskeskukseen on mukava mennä, kun vastassa on hymyilevää henkilökuntaa ja mut on otettu ihan kivasti vastaan alkukankeuden jälkeen :)
Iltaisin olenkin saanut itse auttaa miestä iltatoimissa ja sänkyyn menemisessä (tai lähinnä katson, että kaikki sujuu, ja nostelen ja hieron jalkoja yms.) <3
Mies sai toisen kerran sytostaatteja keskiviikkona ja kaikki meni onneksi hyvin ja olo on ainakin toistaiseksi hyvä, pientä lämpöilyä ja väsymystä lukuunottamatta. Miehen piti alunperin ottaa lisää sytostaatteja jo ensi viikolla kapselina, mutta sai sen siirretyä häiden vuoksi, tosin heti häitä seuraavana maanantaina palataan taas juhlahumusta todellisuuteen, kun miehen kolmatta sytostaattitiputusta aikaistettiin.
Miehen sairastumisesta alkaa olla jo kaksi kuukautta. Aika on mennyt todella nopeasti, vaikka puoliakaan kaikista tapahtumista en muista. Nyt vasta alkaa järkytys olla laantumaan päin ja elämä on pikkuhiljaa jo alkanut näyttää valoisammalta ja selkeämmältä. Tällä hetkellä kaikki tuntuu hyvältä, vaikkei ruusuiseen tulevaisuuteen voi luottaakaan.
Ainakin me ollaan opittu elämään hetkessä ja päivä kerrallaan, osaan nauttia jokaisesta päivästä, kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja mies voi hyvin ja on yhä edelleen rinnallani. Elämää osaa arvostaa ihan toisella tavalla, eikä jokaisesta risauksesta jaksa valittaa tai edes välittää.
Elämä on liian lyhyt riitelemiseen ja valittamiseen. On paljon helpompi olla onnellinen, jos osaa nauttia hetkestä, siitä hetkestä, kun kaikki palaset on kohdallaan.
Mulla on juuri nyt sellainen tunne <3
"On aika antaa menneen jäädä taa, on aika tullut uskaltaa.
Meitä kahta ei voi erottaa, vaikka kylmät tuulet puhaltaa.
Tänä iltana aion yrittää, täytyy näytellä niin rohkeaa.
Kesäyöhön tummaan sinut vien, nyt uskon oikeaan rakkauteen.
Sielu rikki yössä vaellan, unikuvissani matkustan.
Haaveet salaiset nyt toteutuu, kun kätes ympärillein kietoutuu.
Oon kauan etsinyt mä oikeaa, tällä kertaa taitaa onnistaa.
On siinä hän mun omanain, kun joku päivä kantaa sormustain.
Ja vaikka taivas repeää, katsees hellä mieleen jää.
Mikään muu nyt ei saa kinnostaa, tahdon häntä vain mä rakastaa."
Meitä kahta ei voi erottaa, vaikka kylmät tuulet puhaltaa.
Tänä iltana aion yrittää, täytyy näytellä niin rohkeaa.
Kesäyöhön tummaan sinut vien, nyt uskon oikeaan rakkauteen.
Sielu rikki yössä vaellan, unikuvissani matkustan.
Haaveet salaiset nyt toteutuu, kun kätes ympärillein kietoutuu.
Oon kauan etsinyt mä oikeaa, tällä kertaa taitaa onnistaa.
On siinä hän mun omanain, kun joku päivä kantaa sormustain.
Ja vaikka taivas repeää, katsees hellä mieleen jää.
Mikään muu nyt ei saa kinnostaa, tahdon häntä vain mä rakastaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti