Hääjärjestelyt etenevät hurjalla vauhdilla - kutsut lähtevät postiin tiistaina, puku on tilauksessa ja sormuskin saapuu maanantaina!! kestihän siinä kauan, mutta onneksi ei ole sen kanssa kiire ollut...
Laitan sitten kuvan sormuksesta, kunhan sen maanantaina käsiini saan :)
Paljon on vielä tehtävää ja hankittavaa, kuten miehelle puku, kengät molemmille, morsiuskimppu ja kukkaviehe... ohjelma on vielä työn alla ja juhlapaikka varmistuu tiistai-aamuna. Avioliiton esteidentutkinta-lomake lähtee postiin maanantaina. En ole myöskään vielä valinnut kampaajaa tai kynsientekijää, mutta se onkin tämän päivän TO-DO-listalla :)
Pappi ei ole vielä ottanut yhteyttä, mutta kuun alusta varmaan päästään papin puheille.
Mitä sitten ollaan jo päätetty: tulo -ja poistumismarssit eli alkuun perinteinen Erkki Melartin ruususen juhlamarssi ja poistuessa Marko Hakanpään trumpettisävelmä.
Häävalssia ei tarvinnut paljon miettiä, oltiin molemmat heti samaa mieltä, tässä se on: Reijo Kallion Suvivalssi, jossa on mielestäni todella kauniit sanat, jotka kolahtavat meille erityisen hyvin <3
Häähumusta todellisuuteen.
Mies saa seuraavat sytostaatit ensi viikon keskiviikkona. Tällä hetkellä miehen vointi on hyvä, tosin pientä kuumeilua on ollut juhannuksesta asti... ei mtn akuutisti vakavaa, mutta seurata täytyy... Veren valkosolujen vähentymisen takia pienikin tulehdus voi aiheuttaa lämpöilyä, tosin myös sytostaatit itsessään sitä aiheuttavat - miehellä on kyynärpää tulehtunut, sillä pyörätuolin käsinoja on rikkonut ihoa pahasti. Nyt on antibioottikuuri päällä ja eilen illalla oli enää lämpöä 37, päivisin ei ollenkaan.
Jaloissa ei mitään liikettä ole ollut havaittavissa, mutta miehen mukaan "tunto" on ehkä hieman parempi kuin ennen eli tuntee kosketuksen herkemmin kuin aikaisemmin. Mies käy päivittäin fysioterapiassa ja jumppailee myös itsekseen, joten ihan hyvältä näyttää :)
 |
| Eilen herkuteltiin mansikoilla, nam! oli muuten kesän ensimmäiset :) |
Jos totta puhutaan, niin olen itse kyllä ollut ihan hurjan väsynyt. Tuossa aiemmin jo vaikutti siltä, että unirytmikin alkaa palautua, mutta nyt olen taas nukkunut pätkäunta jo monena yönä, vaikka illalla unta ei ole tarvinnut hakea ja nukahdan millon minkäkin ääreen - eilen illalla olin vielä 10 aikaan miehen luona ja nukahdin mieheni viereen sen jälkeen kun olin ensin telonut sormeni - jäi sängyn kaiteen väliin sitä laskiessani -_- ja tietysti tämä sormi on vielä vasemman nimetön.. Onneksi ei varmaan murtunut, kynsi vähän sinertää ja paineltaessa on kipeä, mutta olkoon- kyllä tähän "konkurssiin" vielä mahtuu ;)
Ainiin! ihan unohdin - olihan mies kotona yhden yön juhannuksena - ja hienosti meillä meni! olen varma, että me pärjätään tulevaisuudessakin oikein hyvin <3
ja kerkesihän meidän pikkuneitikin täyttää jo kolme vuotta 19.06 <3
Omaa pärstääkin pitkästä aikaa - väsynyt, mutta kiitollinen ja onnellinen vielä hetken avovaimoke :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti