Hyviä ja huonoja uutisia?

Blogissa on taas ollut hiljaista viikon verran, pahoittelen! Suurin syy tähän  löytyy kyllä kädestä ja kipsistä- sen kanssa on ollut niin hankalaa kirjoittaa (tai tehdä ylipäätään mitään), ja sitten jälkeenpäin kipeytyy kovasti... 

Tänään sain kuitenkin lääkäriltäni puhelun -murtumaa ei ole! oli kyllä mieleinen  yllätys, että kolmen viikon kipasauksen jälkeen, kipsi voidaan poistaa! noh, tätä riemua riitti, kunnes pääsin aamupäivällä vastaanotolle. Kerroin lääkärille, että kädessä on kyllä ollut kipuja, mutta ihan eri paikassa, kuin siellä, missä se veneluu sijaitsee... noh, lääkäri tarttui toimeen, ja leikkasi kipsin pois. 

Kipsin alta paljastui "löllö" käsi, jonka peukalon jänne tuntui lääkärin käsittelyssä "oudolta" ja outohan se on koko ajan ollutkin, ja käytössä tai painettaessa kipeä, eikä taivu, kuten normaalisti. Hetken tuumailun jälkeen sain kouraani lähetteen keskussairaalan kirurgiselle poliklinikalle, sillä lääkäri pudotti seuraavan pommin- peukalon jänne on vahingoittunut tai jopa POIKKI! mikä taas suoraan tarkoittaa leikkausta, ja pian. 

Pelko takamuksessa lähdin keskussairaalaan mieheni kanssa, joka saapui eilen takaisin Joensuuhun mua ja autoa hakemaan. Sairaalassa vierähtikin sitten kivat neljä ja puoli tuntia! onneksi mies oli mukana. Mulla on ihan kauhea sairaalakammo, ja aloinkin jo voimaan pahoin. Mua oksetti ja huimasi, varmasti osittain ihan vaan johtuen siitä, että olin syönyt viimeksi aamulla, kun ei sieltä mihinkään kahvioon voinut lähteä, kun kirurgille jonotettiin (mies olisi kyllä lähtenyt mulle ruokaa metsästämään, mutta en antanut sen lähteä, kun ei voinut tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja mun vointi ei ollut mitenkään kehuttava...) :/

Kirurgille pääsin vasta puoli viideltä illalla. Kirurgi oli oikein mukava ja katsoi kaikki aikaisemmat kuvat sekä tutki käden. Kirurgin mukaan jänne tuskin on poikki (siltä se ei ainakaan ensi silmäyksellä vaikuttanut), mutta vaurioitunut se kuitenkin on. Käteen ei laitettu mitään sidettä yms. vaan nyt sen vointia seurataan maanantaihin, jolloin käsikirurgi antaa siitä lausunnon, jonka tämä lääkäri sitten mulle ilmoittaa, ja mahdollisesti otetaan kädestä myös magneettikuvat.

Joo-o...  koskaan ei näköjään tiedä, mitä tuleman pitää. Sairaalat on kammottavia paikkoja, vaikka kai siellä mielellään on, jos on oikein sairas on. Tää vierailu kyllä laitto miettimään, että entäs sitten kun joskus olen raskaana ja sairaalassa täytyy alvariinsa juosta ja synnyttää sekä oleskella (min. viisi päivääkö se nykyisin ensisynnyttäjällä on...?)... no, ehkä murehdin sitä vasta sitten, kun se on oikeasti ajankohtaista, vaikka jo ajatuskin siitä hirvittää.

Lääkäriin lähdössä... :)