Blogihiljaisuus siis jatkuu. Mieheni on tällä hetkellä Töölön sairaalassa tutkittavana. Selkänikamien välistä löytyikin kasvain. Nyt odotellaan koepalan tuloksia. Tällä hetkellä olen vanhempieni luona, sillä yksin oleminen on todella raastavaa. Tulevaisuus on edelleen hyvin epävarma. Lähden itsekin helsinkiin, jos mieheni jää sinne hoidettavaksi. Palaan blogin pariin, kunhan jaksan taas kirjoittaa. Pelko on tällä hetkellä päällimmäisin tunne, enkä ole moneen yöhön nukkunut ollenkaan, joten tekstikin on sen mukaista, pahoittelen.
Muistakaa kertoa rakkaillenne joka päivä, kuinka paljon välitätte. Koskaan ei tiedä, milloin yhteinen aikanne päättyy.
En tiedä mitä sanoa... miten voikaan "tuntemattoman" ihmisen elämä saada tälläisen kyyneleiden virtauksen aikaan, mies tuli ihmettelemään viereen mitä oikein itken.. Ehkä se johtuu siitä millaisen kuvan olet itsestäsi täällä antanut, positiivinen ja niin ihanan oloinen ihminen kuin sinä.. ette te ansaitse kokea tuollaista pelkoa! <3 Toivon sydämestäni, että kaikki menisi hyvin.
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi, <3 ja vaikka emme toisiamme sillä tavalla tunnekkaan, niin se tuki, mitä olen teiltä lukijoilta ja sinulta tänä vaikeana aikana saanut, on ollut korvaamatonta ja lämmittänyt sydäntäni sanoin kuvaamattoman paljon <3 <3
Poista<3 !!!!!
PoistaVoi kurjuus! Hurjasti voimia ja jaksamista teille vaikeaan tilanteeseen <3
VastaaPoistaKiitos <3
Poistavoimia,oot ajatuksissa <3 <3
VastaaPoistaIhana kuulla, kiitos <3 <3 <3
VastaaPoista