Vappu oli ja meni, murheet eivät

Joo, meidän vappu sujui huonoissa ja kurjissa fiiliksissä- miehen selkäongelmat ovat nyt vaihtuneet jalkoihin. Käytiin tuossa ennen vappua pyörimässä päivystyksessä about seitsemän tuntia, kun toisella eivät jalat tahtoneet kunnolla kantaa. Noh, siitä huvista jäi käteen vain kyynärsauvat ja resepti entistä vahvemmille kipulääkkeille. Nyt ollaan sitten kotona joten kuten niiden kanssa pärjätty, eikä tilanne on yhtään parantunut, päinvastoin :(
Olen googlettanut kaiken mahdollisen ja ehkä löytänytkin selityksen tähän "jalattomuuteen" (lantiossa sijaitsevan pienen nivelen sijoiltaan meno sopii oirekuvaan hyvin. Mies oli itse ihan sitä mieltä, että siinä se syy voikin olla.. tosin sairaalassa ei siitä kukaan mitään edes maininnut, mutta ei olisi eka kerta, että joko diagnoosia ei saa tai sitten se on väärä. varsinkin tässä tapauksessa, sillä tämä samaisen spesialistin mukaan suurin osa röntgenlääkäreistä ei tätä niveljuttua mitenkään noteeraa, koska se ei kuvissa näy..) ja niinpä me varattiin miehelle aika tälle yksityiselle fysiatrian erikoislääkärille, jonne tulevana maanantaina sitten mennään.
Kyllä harmittaa. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa, häätkin edessä ja... niin.
Olen itkeä tihrustellut, kun tuleva suoraan sanoen pelottaa. Mitä, jos mieheni ei enää kävele...
Lääkärissä otettiin lonkista ja lantion seudusta röntgenkuvat, mutta mitään hälyttävää siellä ei ollut. Verikokeissa kaikki tulehdusarvoja myöten normaalit, sydänfilmi normaali, jaloissa ja muualla kropassa tunto -ja lihasvoimat tallella. Myös koordinaatio lääkärin testien mukaan kunnossa eli mistään halvauksesta tai aivoverenkiertohäiriöstä tai tulpasta ei siis ole kysymys. Kipuja ei ole selässä, eikä jaloissa. Ne eivät vain kunnolla kanna. Mutta jossainhan se vika on.
Eiköhän tästä sairaalareissu ensi viikolla tule...