Epävarmaa

No me sitten käytiin siellä lääkärissä, ja ihan oikeassa oltiin- se lonkan nivel siis oli koko tämän ajan ollut pois paikoiltaan ja aiheutti selkä -ja jalkavaivat. Fysiatri laittoi nivelen takaisin paikoilleen, ja määräsi lisää sairaslomaa sekä kipulääkkeitä. Sanoi, että ei ole aikoihin nähnyt yhtä pahaa tapausta... ja yli kuukauden kestäneestä paikoillaan olosta ovat kärsineet tietenkin lihakset, jotka ovat päässeet heikkenemään.Lääkärin mukaan vie jonkun aikaa toipua yli kuukauden väärästä asennosta, kun lihastenkin täytyy taas totutella eri asentoon.  Vielä ei mies oikein kävele, mutta lääkäri oli ihan luottavaisin mielin, ja sanoi lihasvoimien palautuvan treenaamalla ajan kanssa eli fysioterapiaa vaan.
Vähän kyllä huolettaa, että eihän siellä lannerangassa vaan ole mitään muuta vikaa... jos ei viikossa ala tilanne paranemaan, niin sitten takaisin lääkärin pakeille... :(

Ei sitä näköjään voi koskaan tietää, että mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Yhtäkkiä voi aktiivinen ja terve ihminen istua pyörätuolissa, eikä oikein itsekään ymmärrä, että miten tässä näin kävi? Olisi vaan pitänyt patistaa aikaisemmin lääkäriin, jotta tilanne ei olisi päässyt näin pahaksi, mies kun on todella huono menemään lääkäriin, ja varmaan menisi sinne vasta "pää kainalossa".
Täytyy myöntää, että viimeiset pari viikkoa eivät ole olleet helpoimmasta päästä, ei fyysisesti, eikä varsinkaan henkisesti, kummallekaan. Tulevaa ollaan pohdittu ja mietitty, että mites tästä eteenpäin, jos tila pahimmassa tapauksessa olisi pysyvä. Se ajatus suorastaan kuristaa kurkkua. On niin paljon suunnitelmia ja yhteisiä unelmia. Koskaan ei kannattaisi suunnitella mitään, kun mikään ei koskaan mene, niin kuin suunnittelee tai haaveilee. Häitä ei uskalla vielä edes ajatella, vaikka tässä kuussa pitäisi jo päättää lopullinen juhlapaikka ja tilata puku.

Täytyy yrittää pitää lippu korkealla, vaikka pelko jäystää molempien mieliä. Toivottavasti me vielä häävalssi tanssitaan...