Ensimmäiset solumyrkyt saatu

Miehelleni annettiin eilen ensimmäisen kerran sytostaatteja. Mies oli tiputuksessa koko päivän aamu kahdeksasta ilta viiteen. Olin lähes koko ajan mieheni vierellä ja vein hänelle syötävää ja juotavaa. Samassa huoneessa oli mieheni lisäksi kaksi muuta miestä sekä tietenkin hoitaja, joka oli todella mukava, rento ja avulias. Selitti kaiken lääkityksestä ja sivuvaikutuksista hyvin molemmille sekä antoi mukaan selkeät ohjeet.

Käynnistä jäi ihan levollinen mieli. Mies oli koko hoidon ajan virkeä ja ruokakin maistui myrkyistä huolimatta. Mieheni sai suuren annoksen sytostaatteja ja joutuu sen takia juomaan paljon nesteitä sekä öisin nestettä tiputuksena, jotta munuaiset eivät vaurioidu.

Se mikä nyt eniten mietityttää, on suurentunut infektioriski. Ja erityisesti se, että osataanko siellä kuntoutuskeskuksessa nyt sitten seurata miehen olotilaa ja ottaa ajoissa yhteyttä syöpäpoliklinikalle... toivottavasti. Ainakin he ovat saaneet samat neuvot ja ohjeet kuin mekin ja ainakin tietääkseni ovat edelleen hoitotyön ammattilaisia, joiden pitäisi osata pitää mieheni olotilaa silmällä, kun en itse ole paikalla. Ihan tavallinen nuhakuumekin voi olla todella vaarallinen syöpäpotilaalle, jonka vastustuskyky on huonontunut. Rajua pahoinvointia ei pitäisi tästä lääkecocktailista tulla, eikä hiusten pitäisi lähteä. Odotettavissa on kuitenkin voimakasta väsymystä ja kuvottavaa oloa. Miehelleni kyllä aloitettiin saman tien myös pahoinvoinnin estolääkitys ja tarvittaessa pahoinvointilääke ennen ja jälkeen ruokailun.

Juuri äsken olin mieheni kanssa puhelimessa, ja hän kertoi voinnin olevan tällä hetkellä hyvä, pientä väsymystä lukuun ottamatta. Pahoinvointia ei ole ollut ja aamupalaakin oli ottanut :)
Toivotaan, että jatkossakin menee yhtä hyvin, vaikka tosin sytostaateista on sen verran vähän aikaa, että vielä se pahaolokin kerkeää tulla...

Ensi viikolla mies aloittaa sytostaatit myös tabletteina, joita otetaan kolme viikossa yhdellä kertaa. Niiden sivuvaikutuksena luultavasti samoja oireita kuin nestemäisistäkin.
Veriarvoja seurataan viikon välein verikokeilla. Eilisissä tuloksissa oli kaikki oikein mainiosti :)
Ainakin toistaiseksi.

Olen niin ylpeä kullastani, on se vaan hemmetin sitkeä sissi! <3

ja sairaudestaan huolimatta jaksaa huolehtia minunkin voinnistani -tänäänkin muistutti puhelimessa, että muista nyt syödä kunnolla, äläkä nostele itse niitä painavia autonrenkaita <3 (olen siis menossa ostamaan uudet kesärenkaat autoon :D)
Olen kyllä sanonut, ettei hänen tarvitse minusta huolta kantaa, "isotyttö" pärjää kyllä itsekin, ja pyytää muilta apua, jos tarvitsee. Hänen ei tarvitse nyt huolehtia kuin omasta hyvinvoinnistaan <3 <3 <3