Ihana kesä?

Viime aikoina on ollut kivan lämmintä ja aurinkoista :) on se vaan ihanaa asua maalla! joka aamu ihastelen keittiön ikkunasta avautuvaa vehreää peltomaisemaa ja niittyjä kukkineen. Vain yksi puuttuu. Voi, miten ihanaa olisi juoda aamukahvi yhdessä omassa puutarhassa ja paistatella päivää omalla pihalla, oman rakkaan kanssa <3
Toistaiseksi se ei ole mahdollista. Täytyy tyytyä päivän paistatteluun kuntoutuspaikan piha-alueella..
Kaipaan niin kovasti niitä pieniä arjen asioita, joita ennen teimme yhdessä. Kaipaan sylikkäin nukkumista, sitä, että saan aamulla herätä hellään suudelmaan ja laittaa aamiaista yhdessä. Kaipaan kaupassa käyntiä, tv:n katselua, iltakävelyä rannalla... Ikävä on. Aivan järkyttävä ikävä, vaikka miestäni joka päivä näenkin.
Vaikka ilma on ihanan kesäinen ja lämmin, en osaa tai pysty siitä tällä hetkellä nauttimaan. Ei kumpikaan. varsinkaan mieheni.

Siskoni tuli meille maanantaina kylään ja lähti eilen kotiin. Oli mukava viettää aikaa siskon kanssa <3 se vähän piristi. Sisko myös patisti mut ihmisten ilmoille, muuallekin kuin sairaalaan ja sain ostettua vähän kesävaatetta ja kengät, kun huomasin, ettei mulla ole minkäänlaista kesämekkoakaan helteitä varten. No nyt on. Löysin Kapphallista ihanan kukkamekon, vähän 50-luvun tyylisen, jonka selkäosassa on pitsiä :)

miehen luo lähdössä <3

Mieheni kotiutusasiatkin ovat tällä viikolla edenneet, mutta sytostaattihoitoja ei tällä viikolla vielä aloitettu, sillä viime viikon lauantaina miehelleni nousi korkea kuume. Oli ilmeisesti saanut jonkun flunssapöpön, joka kiusasi keuhkoja. Onneksi mieheni sai antibioottikuurin, ja tulehdusarvot ovat hienosti jo laskeneet, niin, että hoidot päästään aloittamaan ensi viikolla. Tulehduksesta selvittiin siis säikähdyksellä, sillä pelkäsin kovasti keuhkokuumetta, joka voi syöpäpotilaalle olla jopa hengenvaarallinen tila

Muutamaan otteeseen olenkin joutunut ottamaan yhteyttä kuntoutuskeskukseen ja ns. "puhumaan suuni puhtaaksi" sillä miehen tilaan ei suhtauduttu asianmukaisen vakavasti, vaikka hengittäminen oli lähinnä ilman "haukkomista" keuhkot rohisivat ja kuume huiteli yli 39 asteessa!
Stressiä on muutenkin ihan tarpeeksi, ja sitten vielä joutuu kotoa käsin pitämään huolta, että " terveydenhuollon/hoitoalan AMMATTILAISET" osaavat tehdä työnsä!  turhauttavaa. Kun pitäisi pystyä luottamaan, että he pitävät huolen mieheni hyvinvoinnista päivin ja öin, kun en itse ole paikalla. Sitäpaitsi, ei tarvita hoitoalan tutkintoa, jotta tajuaa, että mies ei voi hyvin ja tarvitsee lääkäriä. Joko vika on koulutuksessa tai sitten yhteen paikkaan on vain eksynyt useampi "ammattitaidoton" työntekijä ilman sitä kuuluisaa maalaisjärkeä.

Saattaa olla, että jonkun mielestä ylireagoin, mutta aion pitää huolen, että rakkaani saa parasta mahdollista hoitoa. Jos näen puutteita, aion niihin puuttua, tykättiin minusta sitten tai ei.,,