Bloggaamista vakavalla naamalla vai "kieli poskella" ?

Niin, joissakin blogeissa on ollut jonkun verran puhetta (ja jopa ohjeita!) siitä, mikä on "oikea tapa" blogata. Eli; joka päivälle täytyy löytyä postaus, kuvien tulee olla hienoilla kuvankäsittelyohjelmilla käsiteltyjä ja suuria sekä samankokoisia (ja kuvia ylipäätään on PAKKO aina olla!), tekstien täytyy olla etukäteen suunniteltuja, kaikilla teksteillä täytyy olla jokin erityinen sanoma sekä selkeä rakenne, jokaisen tekstin lauseen täytyy olla tarkasti suunniteltu jne, jne.

Siis mitä? nytkö on jo asetettu vaatimuksia ja sääntöjä myös bloggaamiseen?! miksi ihmeessä? Miten se edes on mahdollista, kun blogeja on yhtä monenlaisia kuin on niiden kirjoittajiakin. Yksi kirjoittaa säästä, päivän menusta, lapsensa ensimmäisestä onnistuneesta pottaharjoittelusta, ALE-löydöistä, toinen parisuhteen kiemuroista, rakkaudesta, terveydestä tai sen puuttumisesta, yksinäisyydestä, ystävistä. Aiheita on miljoonia ja näkökulmia ainakin yhtä monta. Jokaisella on siis oma idea, jonka mukaan blogia kirjoittaa, sillä useimmilla, oma elämä ja sen arkinen kulku rytmittävät blogin kirjoittamista. Ja elämästähän näissä blogeissa yleensä kirjoitetaan, sitä suurempaa meillä kenelläkään tuskin on kirjoitettavana. Minua henkilökohtaisesti suorastaan ärsyttää, että tällaisia "sääntöjä" ylipäätään joku keksii, ja niistä viitsii edes kirjoittaa! "jos blogin kanssa on tosissaan, täytyy olla sitä ja tätä ja tuota, ja tehdään  niin  ja näin ja noin.."
No mitä se tosissaan oleminen sitten tarkoittaa, ja miksi blogia pitäisi kirjoittaa vakavalla naamalla, otsa kurtussa ja vaania joka ikistä kirjoitusvirhettä? Minä ainakin saan vahdata tuota kielioppia tulevassa ammatissani ihan riittävästi, enkä siksi aio sitä täällä blogissa harrastaa.

Mitä blogin kirjoittaminen sitten minulle merkitsee?

Ajanvietettä, vapaa-aikaa, tämä ei ole minulle työtä, enkä sitä sellaisena tule koskaan pitämään, niin kauan kun tätä jaksan, viitsin, kehtaan ja haluan kirjoittaa. Aina en laita kuvia, koska minulle kuvat eivät ole blogin suola, vaan täydentävä tekijä, joiden avulla omaa elämää on helpompi raottaa. Jos joku ei jaksa lukea tekstiäni, hankkikoon kuvakirjan. En kalastele lukijoita. Ne lukevat, keitä kiinnostaa. Kun kuitenkin tietää lukijoita olevan, siitä tulee kiva tunne. Tunne siitä, etten höpise täällä täysin itsekseni ja täysin itselleni. Tuntuu mukavalta tietää, että joku jaksaa löpinöitäni lukea ja vielä joskus kommentoidakin. Tätä kautta olen myös tutustunut muutamaan bloggaajaan, niin hyvin kuin täällä blogimaailmassa voi tutustua. Ja olen tästä erittäin kiitollinen. Kiitollinen, että olen saanut tutustua ja jutella ihmisten kanssa meitä yhdistävistä asioista ja saada mahdollisesti "vertaistukea" ja kannustusta esimerkiksi tähän vauvahaaveiluun ja yrittämiseen. Suuri KIITOS siis kaikille lukijoilleni, arvostan kommenttejanne, ja ne aina kummasti päivääni piristävät <3 :)  on ihanaa, että mullakin on lukijoita, sitä en alkuunkaan kiellä. Laitanhan minä tänne myös niitä kuvia, ja joskun ehkä liikaakin. Joskus omaa pärstää saa täällä ihastella enemmän kuin tarpeeksi, mutta vähät väliä, sitä vartenhan tämä on. En käsittele kuviani, sillä siihen ei ole tarvetta. Jos joku ei kestä minua katsella juuri tämän kokoisena kaikkine ihovirheine ja läskimakkaroineni, en mahda mitään. Joskus kirjoitan siitä, kuinka miestäni rakastan ja kuinka onnellinen hänestä ja elämästäni olen, jos joku ei kestä sellaista lukea, silloin täytyy vaihtaa blogia. Yleensä kirjoitan silloin, kun olen iloinen ja energinen, en silloin kun se harmaa pilvi varjostaa elämää, sillä silloin ei juttu oikein kulje. Kaikkea elämässäni tapahtuvaa ei tänne päädy, vain ne, jotka julkisesti haluan lukijoideni kanssa jakaa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole luoda kiiltokuvaelämää. Kirjoitan milloin mistäkin. Välillä säästä, jos se jotain tuntoja nyt sattuu herättämään. Tästä kirjoitan nyt, koska suorastaan suutuin erään tekstin luettuani, ja halusin tuoda oman mielipiteeni asiasta esille. Huomaa kyllä, että nyrpeissäni tätä kirjoitan, mutta eiköhän huomenna ole jo kivempaakin kirjoitettavaa :D
laitan teille kuvia uusista kynsistä  ja alkuviikon kuulumisia, kunhan huomenna kotio keretään :)

Pointti oli siis se, että

Minä olen tämän blogin kirjoittaja ja kirjoitan omasta elämästäni juuri niin usein kun huvittaa, kuvilla tai ilman, enkä aio noudattaa mitään näistä ohjeista. Varoitus!
Tätä tekstiä ei etukäteen suunniteltu. :D