Terveisiä mummolasta!

Nelli mummolassa

Eilen kotiuduin koiran kanssa mummolasta. Oli kiva reissu, ja Nellikin (meidän koiruus) tykkäsi, tottakai, kun mummo hemmotteli kaikilla herkuilla :) aluksi mummo koiraa hieman pelkäsi, kun ei ole niin sanotusti koiraihminen, mutta nopeasti toisiinsa tottuivat ja lopputulemana mummo oli sitä mieltä, että kiltti ja rauhallinen koirahan tuo on, ja, että ollaan kuulemma tervetulleita kyläilemään koiran kanssa jatkossakin :)

Hyvä näin, sillä Nelli kulkee yleensä aina meidän mukana, missä ikinä liikutaankin.

Nelli automatkalla Leville joulunviettoon (lempilelu kainalossa nukuttaa hyvin <3 )

Meille kävi kyllä  loistava tuuri, että noin rauhallinen ja hyväluonteinen koira saatiin. Me etsittiin koiraa ehkä puolisen vuotta, ennen kuin se "oikea" yksilö kohdalle sattui, toki aikuisista koirista ei voi ikinä tietää, kun yksityiseltä omistajalta ostaa, että mitä se on kokenut ja mikä on se oikea syy koirasta luopumiseen... 

Me haluttiin nimenomaan jo aikuinen ja sisäsiisti koira,sillä joudumme jonkin verran matkustamaan varsinkin minun opintojeni vuoksi paikkakunnalta toiselle ja muutenkin tehdään paljon automatkoja, kun kaikki sukulaiset ja ystävät muilla paikkakunnilla asustavat. Joten myös autossa piti koiran pystyä matkustamaan ongelmitta. Emme varsinaisesti mitään tiettyä rotua etsineet, mutta meillä oli mielessä muutama rotu, joiden olimme ajatelleet meille sopivan; Suomen lapinkoira, Cavalier kingcharlesinspanieli, Valkoinen länsi-ylämaan terrieri (Westie) tai Mittelspitz/Kleinspitz. Kaikki, lukuunottamatta lapinkoiraa, ovat hyvin pienikokoisia rotuja, ja siksi oivallisia myös paljon matkustaville. Lähes kaikki, paitsi cavalier, ovat myös "pystykorvaisia" koiria. Ulkonäkönsä puolesta miellyttivät eniten nuo saksalaiset spitzit ja lapinkoira. Päädyin kuitenkin etsimään lisätitetoa suomen lapinkoirasta, josta olin kuullut paljon hyvää, varsinkin niiden tyyneydestä ja viisaudesta. No, aikamme kun lueskeltiin, ja rotumääritelmät sekä yleisimmät sairaudet yms tutkittuamme, tultiin yhdessä siihen tulokseen, että tämä on se meidän rotu. Lappalainen vaikutti sopivan meille täydellisesti ihan joka tavalla: ulkonäöltään, luonteeltaan ja kokonsa puolesta:

"Suomenlapinkoiran suosio perustuu sen monipuolisuuteen sekä tasapainoiseen ja ystävälliseen luonteeseen. Suomenlapinkoira sopeutuu hyvin erilaisiin olosuhteisiin. Eräs suomenlapinkoiran omistaja on kuvannut osuvasti rotua: suomenlapinkoira on niin viisas, että osaa tekeytyä tyhmäksi.

Suomenlapinkoira on keskikokoinen, ja sen turkki on runsasta ja karheaa. Kaikki värit ovat sallittuja, tavallisimmat värit ovat musta/parkki joko merkein tai ilman, riistanvärinen, soopeli ja vehnä. Suomenlapinkoiralle on ominaista pehmeä ilme. Rotu on suhteellisen terve; perinnöllisiä sairauksia ovat silmäsairaudet, lonkkaniveldysplasia ja epilepsia.

Suomenlapinkoirat ovat suosittuja koti- ja perhekoiria, mutta myös monipuolisia harrastuskoiria. Niillä on meriittejä tottelevaisuuskokeista, agilitysta ja palveluskoirakokeista. " (http://www.lappalaiskoirat.fi/?id=yhdistys/rotuesittely_slk)

Sitten yksi kaunis kesäkuinen päivä 2013, näin Apulassa ilmoituksen, jossa omistaja halusi luopua 2-vuotiaasta Suomen lapinkoira nartusta, eikä hintakaan ollut mitenkään korkea (ensimmäisenä tuli mieleen, että jotain vikaahan koirassa täytyy olla, kun hinta oli alle puolet saman rotuisen pennun hinnasta, ja koiralla ikää vasta 2v...). Noh, vähän epäluuloisena otin omistajaan sähköpostitse yhteyttä, ja kyselin kaiken koirasta maan ja taivaan väliltä, ja hänen kertomansa kyllä vakuutti minut; koira oli rekisteröity, hyvä-maineisesta kennelistä (Lecibsin kennel), rokotukset kunnossa, eläinlääkärin tarkistama, hyvä ja rauhallinen luonne, tykkää autoilusta. Niin siinä kävi, että viikon viestittelyn jälkeen päätös oli tehty - soitimme omistajalle, ja sovimme, milloin tulisimme koiran noutamaan - ja niin, 23.7.2013 meille kotiutui ihana suomen lapinkoira-tyttö! <3

Ensimmäinen kuva uudessa kodissa :)

Olemme olleet erittäin tyytyväisiä (rotu)valintaamme! Nelli on kyllä tosi rauhallinen, mutta kuitenkin reipas ja iloinen lapinkoira-tyttö, jonka kanssa on ollut ilo elää ja liikkua ihan joka paikassa sen sopeutuvaisuuden ja hyvien käytöstapojen ansiosta. Parempaa koiruliinia emme olisi voineet elämäämme saada <3

Vauhtiakin aina välillä riittää!

"Uokke-lammas" on aina messissä :D

kyllä se Nellilekin väsy tuli 13 tunnin ajomatkalla.. :D

Täytyy kyllä myöntää, että olen monien lappalaisten omistajien kanssa samoilla linjoilla siitä, että tähän rotuun todella on helppo rakastua!

Saattaahan olla, että meille vielä joskus toinenkin tämmöinen karvakorva kotiutuu... :)