Viikonlopulta poimittua ja harmitusta

Hello!

Viikonloppu meni mukavasti siskon kanssa aikaa viettäen - käytiin kaupungilla ostostelemassa, tehtiin hyvää ruokaa, saunottiin ja sipaistiinpa myös kasvonaamiot molemmille :D. Sai myös vähäksi aikaa ajatukset muualle opiskelusta ja "vauvaprojektista" tosin äitiysvaateosastot tuli myös hyvin kierrettyä. Sisko vähän ihmettelikin, että mikä niissä mammavaatteissa nyt niin kiinnostaa.. en tietenkään kertonut todellista syytä, vaan höpisin mennessäni jotain siitä, että " ihmettelin vain kuinka nättejä vaatteita odottajille nykyisin tehdään.." meni ilmeisesti läpi, kun ei sisko sen enempää kysellyt :D

Ihan hyvä niin. Emme ole juuri kenellekään vauvakuumeilustamme kertoneet, ainoastaan toinen siskoni ja paras ystäväni tietävät asiasta. Äidilleni en ole myöskään mitään puhunut, sillä vähän pelottaa nuo läheisten reaktiot, kun mulla opinnot kesken ja ikää vasta 21 (tässä kuussa tulee mittariin 22).. luulenpa, että kommentit olisivat jotain tätä luokkaa, että "kyllähän te vielä kerkeätte. Opinnot loppuun, sitten vakituinen työpaikka, ja viimeiseksi sitten vauva." joo, tuo kai olisi se ihanne/stereotyyppinen tilanne. 

Onhan se niin, että muiden mielipiteistä ei tulisi välittää, mutta silloin, kun edellä olevan kaltaiset mielipiteet tulevat läheltä, niin kyllä niillä tuppaa olemaan merkitystä. 

Omat ajatukseni ovat muuttuneet paljon siitä, kun yliopisto-opinnot aloitin. Kuten jo aiemminkin kerroin, olin ja olen osin vieläkin, perfektionisti, kunnianhimoinen ja tunnollinen siinä, mitä teen, ja jossain vaiheessa tämä meni niin sanotusti "yli" ja lukion viimeisenä vuonna suoraan sanoen, paloin loppuun. Sen jälkeen mikään minussa ei ole ollut entisellään, mitä tulee opiskeluun. Se ei ole enää prioriteeteissäni nro 1 eikä opinnoissa menestyminen enää määritä, sitä kuinka arvokas ja hyvä ihminen olen, kuten ennen. Yliopisto-opinnot olen tähän mennessä myös suorittanut 5 keskiarvolla, mutta nyt, kun pitäisi tehdä tutkielmaa, ja perheen parissa on tapahtunut kaikenlaista, tuntuu, että uupumus, josta en oikeastaan aiemmin ole pystynyt puhumaan, on alkanut nostaa päätään ja olen juuri nyt siinä pisteessä, että se asia täytyy käsitellä ja jonkin minussa muuttua, jotta voin opintojani jatkaa...

Nyt tuntuu olevan oikea aika muutoksille. Oikea aika jotenkin pysähtyä oman elämän äärelle, pitää pieni tauko opiskeluputkesta, elää "muuta elämää" ja jatkaa opintoja uusin voimin ja energioin ja löytää se "palo" takaisin uuden oppimiseen ja siihen, josta ennen sain iloa.

Tulipa tuhti paketti, pahoittelen. Oli jotenkin sellainen tarve pudottaa "painolastia"  

Niin, alunperin oli tarkoitus kirjoittaa myös niistä löydöistä, joita tein viikonloppuna, joten otetaan ne nyt tähän loppukevennykseksi :)

H & M: stä lähti matkaan korvikset ja ihanan värinen kynsilakka :)

Uskomatonta, että kerrankin löysin housut (farkut), jotka sopi jalkaan kuin valetut, ja vielä alesta!  <3 Seppälän Great Girlsin mallistosta olen kyllä ennenkin housut löytänyt :)

Uusi lakka testauksessa 

H & M:n  Plus-mallistosta tarttui matkaan ihana bleiseri, musta, vaikka kuvassa siniseltä näyttääkin :D

Rannerenkaat olivat puhtaasti heräteostos eräästä paikallisen myymälän loppuunmyynnistä -70 % alennuksella, eli  en voinut vastustaa kiusausta... :)

Olen kyllä tyytyväinen viikonlopun saldoon, mutta sitä talvitakkia en vieläkään löytänyt... sen suhteen etsinnöt siis jatkuvat :)